Sinä päivänä ihana serkkuni J otti vanhimman tytön hoitoon heille. Juniori oli silloin vasta muutaman kuukauden ikäinen ja lähti tietenkin sairaalaan mukaan, kun eli vielä pelkällä imetyksellä.
Ensin tavattiin lääkäri. Lastenlääkäriksi erikoistuva nuori tyttö. Monta lääkäriä ollaan neidin kanssa ehditty tapaamaan, mutta hän oli kyllä aivan omaa laatuaan. Hiukan ylimielinen ja tuli vähän tunne, että äiti tässä nyt vaan kuvittelee ja keksii allergiat. Ne on vähän muotia.. No tytöstä ei löytynyt vikaa, ei yskää, ei nuhaa, ei kuulunut keuhkoista mitään ja korvatkin oli siistit. Ei, kun altistamaan.
Altistus aloitettiin, kuten aina, sivelemällä jogurttia hiukan poskeen ja alahuuleen. Odoteltiin hetki ja tarkalla syynillä hoitaja löysi ehkä pientä muutosta tytön iholla ja alahuulikin vähän turvotti. Päätettiin kuitenkin yhteistuumin jatkaa vielä. Ensin annettiin muutama teelusikallinen suuhun. Ei vielä kummempaa oireilua. Olin tyytyväinen tulokseen.
Puolen tunnin päästä annettiinkin jo reilu annos, puoli desiä, jogurttia. Meillä oli vuorossa ravitsemusterapeutilla käynti ja lähdettiin sinne, silloin he ottivat vastaan mediwestin puolella sairaalan vieressä. Sovittiin, että tullaan heti takaisin, jos jotain ilmenee. Matkalla ravitsemusterapeutille neiti alkoi vähän yskiä.. no en kiinnittänyt siihen paljon huomiota. Hetki, kun oltiin terapeutilla istuttu alkoi neiti yskiä yhä enemmän ja limaa alkoi nousta kovasti. Ei muuta, kun juoksujalkaa lastenpolille takaisin. Hoitaja haki lääkärin paikalle, se nuoriaiemmin tapaamamme nainen, joka totesi nyt vain, että "ei yskä ole pahasta" ja lähti pois. Lapsi jolla ei ollut minkäälaista yskää ennen tuota reissua, yski nyt limaa niin, että sitä tuli melkein korvista ja nenästä. Tyttö oli kauhean rauhaton ja meni edestakaisin. Koskaan en ollut häntä nähnyt sellaisena. Itsellekin alkoi paniikki iskeä. Lapsi joka yleensä tykkäsi istua sylissä ja rauhoittui siihen juoksi liukumäkeä paniikin vallassa.
Onneksi siellä oli ihana hoitaja!!! Hoitajakin näki, että kaikki ei ole hyvin. Neidillä alkoi jo huulet sinertää ja limaa tuli. Hoitaja marssi lääkin luo ja sanoi tiukasti, että se lapsi tarvii nyt apua, mitä tehdään!? Silloin vasta lääkäri sitten lupasi, että voi antaa hengitettäväksi adrenaliinia spiralla ja kortisonia.. tabelttina!! Kaksi vuotiaalle. No hoitaja murskasi sen ja laittoi hedelmäpiltiin.. mitä oli vaikea syöttää lapselle joka yökki ja yski limaa.
Tilanne rauhoittui, lääkkeiden jälkeen tyttökin rauhoittui silmissä ja hengittäminen oli helpompaa ja limainen yskä loppui kuin seinään. Kaiken tämän jälkeen meidän piti jäädä vielä lastenosastolle tarkkailuun. Odotushuoneessa sitten istuttiin iltaan. Tytöllähän siellä riitti tekemistä. Hoitajat ja lääkäri kävi välillä tarkistamassa tilanteen ja kortisonia annettiin lisää suun kautta. Jossain vaiheessa muistin, että vanhin tyttö oli siellä serkulla. Mumma ja paappa pelasti tilanteen ja hakivat vanhimman sieltä.
Loppu hyvin ja kaikki hyvin. Hyviä lääkäreitä on meillä sairaalassa ollut, mutta tämän jälkeen olen aina halunnut tietää kuka lääkäri on. En haluaisi tähän lääkäriin enää törmätä, kovasti ei luottoa häneen ole, varsinkaan silloin, kun on hätä. Ja äidillähän on aina tietysti hätä omastaan ja joskus voi olla, että asia suurenee äidin mielessä, mutta hädän näki kyllä hoitajastakin. Mikä ihana onni oli tuo hoitaja!!
Äsken herkuteltiin jäätelöllä. Neiti on onneksi alkanut sietää kaakaota joten halusi tofulinen päärynäpuikon.
Ja ei, mulle ei makseta mainostamisesta. :) Vinkiksi muille haluan laittaa niitä tuotteita jotka neidille sopii. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti