Kaikki langat käsissä.. vai onko?!

Mä olen vähän sellainen, että mulla pitää olla langat käsissäni ja koko ajan ajantasalla. Kuten tässä allergia asiassakin. Mä olen se joka on käynyt tytön kanssa aina sairaalareissuilla. Hyvin olis ollut miehelläkin mahdollisuus siihen, mutta mä en olisi kestänyt ajatusta, että en olisi kuullut mitä siellä puhutaan, muistaako mies sanoa kaikki asiat, onko se tajunnu jutut oikein.. Kun siellä on itse, tietää missä mennään. Mies on kuitenkin tunnollinen ja tarkka ja hoitaa lapsetkin tosi hyvin, mutta ne langat pitää olla mulla käsissä..

Melkein viisi vuotta hoidin tytön ruokailut. Tein aina kaikki, tiesin tarkasti mitä se syö. Kuljetin itse ruoat mukanani joka paikkaan. Ihan pienenä vahdin tarkasti ettei vaan mene väärää ruokaa tai ruoka-ainetta suuhun (no joo, tulihan niitä vahinkoaltistuksia joskus). Olin jopa niin tarkka, että kun neiti vähän kasvoi, niin se eräänkin kerran huusi mulle keittiöstä, että "äiti, iskä antaa mulle tätä ruokaa, voinko mä syödä?" sillon oli pakko sanoa, että kyllä iskä tietää mitä sä saat syödä. :)

Ajatuksen siitä, että joku muu tekisi tytön ruoat ja huolehtisi ruokailusta, työnsin vaan koko ajan jonnekin kauas.. kunnes se päivä tuli. Juniori täytti kolme ja mun oli aika palata työelämään. Neidin ja juniorin oli mentävä hoitoon ja jonkun muun oli tehtävä neidin ruoat ja jonkun toisen vahdittava ruokailut. Paikassa jossa oli eri ikäisiä lapsia ja jossa melkein kaikilla muilla oli normaali ruokavalio. Se oli aika ahdistava ajatus. Mä jouduin kovasti tehdä töitä sen ajatuksen kanssa. Mun on luotettava toisiin, ovathan he ammattilaisia. Ehkä tilannetta vähän helpotti se, että keittiössä josta pk:n ruoka tuli, oli mun täti pääkeittäjänä. Hänen kanssaan oli helppo jutella ruokavaliosta ja hän on helposti soittanut mulle joistain ruoka-aineista. Kaksi vuotta pk:ssa on mennyt hienosti. Pk:ssa on ihania, tarkkoja hoitajia. Keittiöllä tosiaankin on ammattilaiset. Neiti on jopa alkanut syömään paremmin tämän eskari vuoden aikana, siitä on saanut kehuja pk tädeiltä.

Huomenna mennään tutustumaan kouluun. Uusi tilanne, uudet keittäjät. Sitä on luotettava, muu ei auta. Ehkä kovin luottavainen olo ei ole vielä tullut. Koulun ruokalanhoitaja (joka on alkupäivän keittiöllä josta ruoat tulee) kysyi, että voiko muusiakaan sitten tehdä maitoon...

Luottaa, luottaa..