Maitotippasiedätys

Jo yli vuosi sitten lääkärimme sairaalassa puhui maitotippasiedätyksen aloittamisesta meidän alueen sairaalassa. Mua kovasti kiinnosti se, mutta neiti oli vielä liian pieni siihen. Siedätykseen pääsi koululaisia. Yksi ryhmä on siis aloittanut ja käsitykseni mukaan ryhmässä oli kymmenen lasta. Viimeksi sairaalareissulla kysyin miten siedätys on sujunut ja kuulemma harvinaista, mutta kaikki lapset olivat pystyneet jatkamaan siedätystä.

Nyt sitten kysyin, eläkkeelle jäävältä lääkäriltämme, olisko neidin mahdollista päästä siihen mukaan, jos uusi ryhmä aloittaa. Neiti kuitenkin aloittaa koulun sitten syksyllä. Eläkkeelle jäävä, oikein kiva lääkäri, lupasi laittaa viestiä toiselle neitiä hoitavalle lääkärille asiasta. Vähän aikaa sitten saimme postia tältä nuoremmalta lääkäriltä ja siinä luki iloksemme, että neiti on hyvinkin ehdolla mahdollisesti syksyllä aloittavaan ryhmään. Jee!!
Elokuussa tulee aika maitosiedätykseen ja pitää ottaa vielä verinäytteenä IgE vasta-ainetaso. Viimeksi kun vasta-ainetaso katsottiin oli tulos yli 500. Normaalisti se on ihmisellä alle 0,35. Melko kova arvo siis.

Itse siedätyksestä tiedän sen verran, että siinä ilmeisesti aloitellaan veteen laimennetulla maidolla, tippa kerrallaan siedättämään ja tippojen määrää lisätään pikkuhiljaa.
Vaikka neiti ei koskaan pystyisi maitoa juomaan, eikä varmasti riisijuoman jälkeen siitä tykkäisikään, olisi ihana saada siedätystä sen verran ettei tarvitsisi kulkea adrenaliinikynä mukana koko aikaa. Se olisi jo suuri voitto. Ja mikä helpotus se olisi sekä lapselle itselle, että vanhemmille tietää ettei saa anafylaksiaa vaikka jossain olisi vahingossa vähän maitoa..

Tässä vilaus neidistä viime syksyltä. 6v. kaverisynttäreitä juhlittiin. Neidin lautaselta löytyi muffinseja, keksitikkareita (semperin pipareita ja välissä tomusokeri-vesiseosta, päällä tomusokeria ja nomparelleja jotka sopii neidille), piruett vadelma- täytekeksi (muistaakseni sekin semperin) ja taffelin raffeleita.