Maito

Pieni sana, iso ongelma!

Aluksi se oli melko helppoa, imetin. Ja dieettasin, en siis melkein syönyt mitään. 6 vuotta sitten ei ollut niin isoa valikoimaa erilaisia maidottmia tuotteita, kun nyt on. Asia oli uusi enkä oikein osannut etsiä tietoakaan. Ja diettasinhan samalla myös muita yleisesti allergisoivia tuotteita (meillä siihen kuului mm. kananmunaa ja vehnää)

Ja kuinka kaipasinkaan itse maitoa!! Sille, jolta kului tähän saakka helposti 1,5 L maitoa/päivä, oli tuskaa olla yhtäkkiä ilman. Kahvikin alko kyllä, jossain vaiheessa vähän yllättäen, upota ilman maitoa.
Välillä mä olin niin huono äiti ja söin palan suklaata.. kukaan ei kertonut, että on myös maidotonta sukalaata. Kamalia omantunnon ja HÄ (= huono äiti) tuskia kärsin. Miksi olinkaaan niin heikko ja söin ja nyt on toinen kipeä. :(

Lähempänä yhtä vuotta aloin haaveleimaan, että olis muutakin maitoa, kun rintamaito. Siihen saakka olin siis imettänyt. Dieetillä tippui painoakin 12kg/kk. Sain kamalat rytmihäiriöt riesakseni. Ajattelin, että en enää jaksa. Imetys ei enää ollut kivaa vaan pakkoimetystä. Sekin kerta on syöpynyt mieleeni, kun olin oksennustaudissa. En päässyt eteisen lattiaa kauemmas ja mies joutui tuomaan tyttöä yöllä siihen imetettäväksi, itkin. Kuinka olisin toivonut, että olis ollut joku maito jota mies olis voinut lämmittää.. mutta ei.

Kokeiltiin ja testattiin. Vihdoin löytyi neocate. Lääkäri teki siitä lausunnon kelalle, että saadaan siihen kelakorvaus ja siihen saakka ostettiin niitä omakustanteisesti. Vajaa 60e/purkki josta sai maitoa reilun 3 litraa. Eihän se montaa päivää kestänyt, kun toisen pääasiallinen ravinto oli se maito. Kaikki liikenevä raha meni maitoon. Välillä sukulaisetkin auttoi, että saatiin taas seuraava purkki ja päästiin eteenpäin. Sitten tuli kelan vastaus, ei korvattavuutta.. pitää ensin testata vielä soija. Joka oli siis testattu jo. Tuli taas itku. Lääkärikin oli kiukkuinen ja soitteli pitkin kelaa. No ei muuta, kun soijaa taas testaamaan ja saamaan lapsi kipeäksi, että kelassakin uskotaan.
Uskoihan ne viimein, onneksi!

Pelkällä neocatella mentiin sitten vähän aikaa, että löydettiin sopivia ruokia.
Ja mä olin helpottunut. Nyt ainakin tiesin, että tyttö saa kaikki tarvittavat ravintoaineet ja vitamiinit. Mun rintamaito tais olla loppuajasta aikamoista laihaa litkua..