Elämä on jokseenkin pysynyt neidin allergioiden suhteen samana. Aaltoilevaa. Ihon hoitoa on täytynyt kyllä tehostella joka välissä. Tiedä sitten onko koulun (joka on nyt jo väistötila) kellarista löytynyt mikrobi syyllinen vai ei. Hyvin kyllä sopii iho-oireilun alku syksyllä, heti koulun alettua, tuohon mikrobiin, mutta en ole asiantuntija enkä voi sitä varmaksi sanoa. Ennen koulun alkua kuitenkin iho oli todella hyvä. Ihan, kun mitään ei koskaan olisi ollutkaan.
Välillä tulee allergiakohtauksia iha puskista. Perjantaina oli viimeisin. Neiti rasvaili itseään normaalisti illalla. Vähän siinä jo valittelu, että kutittaa jotenkin enemmän, mutta meni ihan normaalisti nukkumaan. Pian pyyteli jo, että voisiko nousta laittamaan vielä vähän rasvaa, kun niin kutittaa. Tässä vaiheessa alkoi olla myös yllättäen alkanutta limaista yskää. Neiti tuli olkkariin ja iho oli päästä varpaisiin punoittava ja kuumottava. Joka puolella oli nokkosrokkoa ja isompiakin paukuroita. Pahimmat kohdat oli niska, kainalot, kyynärtaipeet, sisäreidet ja polvitaipeet. Annoin samantien zyrtecin, ventolinet ja kaivelin apolaria, joka tietenkin oli lähes loppu. Puristeltiin siitä tuubista se mitä saatiin ja lopuksi vielä apobasen hydrocortisonia niin, että neiti oli lumiukkona. Sitten odotettiin ja rauhoittuihan se onneksi. Kaksi ventoline suihketta auttoi yskimiseen.
Yhtään ei tiedetä mistä se tuli, eikä löydetty mitään kummallista päivästä mikä sen olisi voinut aiheuttaa. Kyllä sitä vähän itsekin säikähti.
Juuri viime viikolla ajattelin, että ehkä ei tarvi enää hakea uusia jext-kyniä kotiin ja kouluun.. mutta ehkä mä vielä haenkin. On se kuitenkin turvallisempaa. Vähän inhottava muistutus siitä, että vaikka osin on jo helpottanut, niin ohi tämä ei suinkaan ole.
Ja sitten vielä niistä korvapuusteista.. Neiti sai eilen elämänsä ekaa kertaa korvapuusteja!! :) Laktoosittomaan maitoon tehtiin ja vehnästä leivottiin, ilman kanamunaa ja rasvana käytin vielä sinistä keijua + rypsiöljyä. Hyviä tuli ja kovasti kelpasi neidille, useampi tainnut upota viikonlopun aikana... sen jälkeen, kun olin vakuutellut, että mitään uutta ei pullassa ole. Neidillä on selvästi joku psykologinen lukko ruokien suhteen. Mitään ei uskaltaisi maistaa ja jos vähänkin tuntuu kurkussa jotenkin huonolta (mitä oli aluksi, ja vieläkin välillä, maitoannosten yhteydessä eikä se siitä pahemmaksi ole mennyt), neiti jättää syömisen siihen. Selvästi pelkää. Vaikka on kai se ymmärrettävää, kun kuitenki rankkoja oireita tullut joskus. Ja kyllä mä itsekin välillä pelkään, kun annan jotain uutta. Yritän vaan olla näyttämättä sitä. Mutta ehkä me tästä mennään yhdessä. Pienin askelin. :)
(neiti taaempana, tarkkana kaneli-sokerin kanssa :) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti