Yhdeksän vuotias

Syyskuun kuudes päivä neiti täytti 9 vuotta. Päivä oli kiva ja vietettiin kaverisynttäreiden merkeissä. Pieni ja pippurinen edelleen. Hauska ja huumorintajuinen. Kirpeäkin osaa olla, rakas neiti. <3

Maitosiedätys täyttää 2 vuotta kymmenen päivän päästä. Paljon on mahtunut näihin kahteen vuoteen. Nyt ei ole kesä ollut täysin ongelmaton ja yhteyttä piti sairaalaankin ottaa. Verikokeissa käytiin elokuulla ja huomenna on sairaalassa allergiapolille aika.
Verikokeista löytyi sekä positiivista, että negatiivista. Maitosiedätyksen avulla IgE-ruokaerittelyssä maidon arvo oli vuonna 2013 532 ja elokuulla se oli enää 26 (viitearvo alle 0,35). Kananmuna oli yli 300 ja nyt 49. Vehnäkin nousi, mutta nyt on kyllä vehnää jonkun verran käytetty mm. makaronin ja leivän muodossa. Uutena sieltä sitten löytyikin pujo ja timotei (84). Hieman latisti tuota maidosta saatua hyvää tulosta. Tuli tunne, että eikö tämä koskaan lopu. Ehkä sitten ei.

Kesällä on siis tullut useammin allergiakohtauksia. Ventolinea on jouduttu antaa enemmän ja iho on oireillut edellisen postauksen kaltaisilla oireilla. Huomenna pitää keskustella flixotiden uudelleen aloituksesta, sillä ventolinea kuluu useamman kerran viikossa.
Myös ruokailuun on tullut ongelmia. Neitiä alkaa ruokailun yhteydessä kovasti yskittää. Ihan kuin kurkku ärstyisi syömisestä ja ruoasta. Mitä kuivempaa ruokaa, sen helpommin yskittää. Välillä maidon juominen auttaa. Mietin voisiko astmalla ja tällä olla yhteyttä. 

Vaikka arki on välillä raskasta kaikille, jaksaa neiti olla iloinen ja harrastaa. Maanantaisin on joukkuevoimistelua, tiistaisin kuoroa ja keskiviikkona tanssitunti. Neiti on liikunnallisesti kovin aktiivinen ja taitava. Pienestä koosta huolimatta kovinkin ketterä. :) Pienen koon oikein huomasi taas, kun pikkusiskolla oli 7v. kaverisynttärit ja kaikki ekaluokkalaiset oli järjestään joko vähän pidempiä tai vähintään saman mittaisia. Neidillä on kyllä sitten sitäkin suurempi sydän, jonne mahtuu kaikki. <3 Varsinkin pienet ihmiset saa neidin jakamattoman huomion ja hän jaksaa hoitaa ja mennä perässä pitkään.

Hiukan on pitkiä nämä mun päivitysvälit, mutta arki on niin hektistä työn ja kolmen lapsen koulun ja harrastusten kanssa. Välillä yritän itsekin ehtiä liikkumaan, sillä liike tekee hyvää työpäivien jälkeen kropalle ja mielelle.

Allergiakohtauksia ja korvapuusteja

Long time no see. :)

Elämä on jokseenkin pysynyt neidin allergioiden suhteen samana. Aaltoilevaa. Ihon hoitoa on täytynyt kyllä tehostella joka välissä. Tiedä sitten onko koulun (joka on nyt jo väistötila) kellarista löytynyt mikrobi syyllinen vai ei. Hyvin kyllä sopii iho-oireilun alku syksyllä, heti koulun alettua, tuohon mikrobiin, mutta en ole asiantuntija enkä voi sitä varmaksi sanoa. Ennen koulun alkua kuitenkin iho oli todella hyvä. Ihan, kun mitään ei koskaan olisi ollutkaan.

Välillä tulee allergiakohtauksia iha puskista. Perjantaina oli viimeisin. Neiti rasvaili itseään normaalisti illalla. Vähän siinä jo valittelu, että kutittaa jotenkin enemmän, mutta meni ihan normaalisti nukkumaan. Pian pyyteli jo, että voisiko nousta laittamaan vielä vähän rasvaa, kun niin kutittaa. Tässä vaiheessa alkoi olla myös yllättäen alkanutta limaista yskää. Neiti tuli olkkariin ja iho oli päästä varpaisiin punoittava ja kuumottava. Joka puolella oli nokkosrokkoa ja isompiakin paukuroita. Pahimmat kohdat oli niska, kainalot, kyynärtaipeet, sisäreidet ja polvitaipeet. Annoin samantien zyrtecin, ventolinet ja kaivelin apolaria, joka tietenkin oli lähes loppu. Puristeltiin siitä tuubista se mitä saatiin ja lopuksi vielä apobasen hydrocortisonia niin, että neiti oli lumiukkona. Sitten odotettiin ja rauhoittuihan se onneksi. Kaksi ventoline suihketta auttoi yskimiseen.
Yhtään ei tiedetä mistä se tuli, eikä löydetty mitään kummallista päivästä mikä sen olisi voinut aiheuttaa. Kyllä sitä vähän itsekin säikähti.

Juuri viime viikolla ajattelin, että ehkä ei tarvi enää hakea uusia jext-kyniä kotiin ja kouluun.. mutta ehkä mä vielä haenkin. On se kuitenkin turvallisempaa. Vähän inhottava muistutus siitä, että vaikka osin on jo helpottanut, niin ohi tämä ei suinkaan ole.

Ja sitten vielä niistä korvapuusteista.. Neiti sai eilen elämänsä ekaa kertaa korvapuusteja!! :) Laktoosittomaan maitoon tehtiin ja vehnästä leivottiin, ilman kanamunaa ja rasvana käytin vielä sinistä keijua + rypsiöljyä. Hyviä tuli ja kovasti kelpasi neidille, useampi tainnut upota viikonlopun aikana... sen jälkeen, kun olin vakuutellut, että mitään uutta ei pullassa ole. Neidillä on selvästi joku psykologinen lukko ruokien suhteen. Mitään ei uskaltaisi maistaa ja jos vähänkin tuntuu kurkussa jotenkin huonolta (mitä oli aluksi, ja vieläkin välillä, maitoannosten yhteydessä eikä se siitä pahemmaksi ole mennyt), neiti jättää syömisen siihen. Selvästi pelkää. Vaikka on kai se ymmärrettävää, kun kuitenki rankkoja oireita tullut joskus. Ja kyllä mä itsekin välillä pelkään, kun annan jotain uutta. Yritän vaan olla näyttämättä sitä. Mutta ehkä me tästä mennään yhdessä. Pienin askelin. :)


                                     (neiti taaempana, tarkkana kaneli-sokerin kanssa :)  )