allergiapolipäivä

Terveisiä sairaalasta. :)
Tänään käytiin tapaamassa lääkäriä, hoitajaa ja maitoa. Tänään oli vihdoin se päivä jolloin puhuttiin maitotippasiedätyksestä. Minttu oli "ehdolla" tähän ryhmään. Mukana sairaalassa oli 5v. pikkusisko seuraneitinä.

Ekaksi tavattiin hoitaja.. tai jos alotetaan ihan alusta, niin ilmoittautumisen yhteydessä piti laskea parit pakolliset laskut sairaalan liukumäestä. :D Sen jälkeen mentiin moikkaamaan ihanaa tuttua hoitajaa. Kerrottiin kuulumiset ja viimeisimmät ruokajutut. Saatiin onneksi lisätä kokeiluvaiheelle papereihin kalan. Neiti on nyt kaksi kertaa syönyt seistä tehtyä kalakeittoa ihan hyvin tuloksin.
Juteltiin jo vähän maitotippasiedätyksestäkin ja sen aikatauluista. Aluksi on vähän hyppäämistä sairaalassa, mutta senkin kyllä tekee, jos siedätyksestä vaan apua on!
Hoitajan kanssa katsottiin myös verikoevastaukset, jotka otettiin sillon pari viikkoa sitten. Sieltäkin löyty positiivinen yllätys. Viimeksi on otettu verikokeet puolitoista vuotta sitten jolloin maidon arvoksi nousi yli 500 (viitearvo 0,35), nyt viimeisimmässä se olikin enää 126. :) Eteenpäin on siis kovasti menty.
Myös kanamunan osalta on arvo pienetynyt, edelliskerralla se oli yli 300 ja nyt 68 ja vehnä oli yli 90 nyt 27. Tosin vehnähän aiheuttaa vieläkin oireita, mutta ihana, että arvot on tulleet alaspäin.

Sitten käytiin moikkaamassa lääkäriä ja "hakemassa lupa" altistukseen. Se oli tarkoitus tehdä tällä reissulla tuon siedätyksen vuoksi. Lääkäri oli nuori tyttö, erikoistuvan vaiheen lääkäri, oikein mukava ja huolellinen. Lupa tuli ja sitten taas hoitajalle.

Meitä vähän jännitti tässä vaiheessa.. tai ainakin äitiä.
Altistus aloitettiin sivelemällä maitotippa huuleen ja vähän suuhunkin. Pian sen jälkeen neiti tuli supattamaan mulle, että kurkussa on huono olo. Hoitaja kävi katsomassa, että alahuuli vähän turvotteli. Päätettiin kuitenkin jatkaa, kun oireet ei vielä olleet mitenkään pahat. Viimeksihän ( n. vajaa vuosi sitten) ei päästy sivelystä eteenpäin, kun huuli turposi ja nousi rakkuloita.
Seuraavaksi siis otettiin n. teelusikallinen maitoa ja vettä päälle. Hetken päästä neiti valitti vähän mahakipua ja huulia kutitti kovasti. Kurkussakin tuntui vähän huonolta, kuten neiti aina asian ilmaisee. Vielä kuitenkin päätettiin jatkaa.. seuraavana vuorossa oli kokonainen milli. Mantoux (eli "mantuu") ruiskussa se näytti niin isolta määrältä. Ja taas vettä päälle.
Altistusannosten välissä odoteltiin aina puoli tuntia. Nyt lähdettiin kanttiiniin syömään. Se on neidin mielestä ihan parasta, vaikka silloinkin on aina omat eväät mukana. Sovittiin hoitajan kanssa, että mennään heti polille takaisin, jos jotain ilmenee.
Oireet oli pieniä, mutta kiusallisia. Nenän ja ylähuulen välinen alue meni ihan punaiseksi ja kutisi, muutenkin kasvot kovasti kutisi ja punoitteli. Toisen korvan "juuren" neiti hinkkasi rikki ja halkeamille. Mahakipuja tuli vähän kramppimaisesti, välillä kovia välillä vähän pienempiä kipuja.
Palattiin syömisen jälkeen osastolle. Hoitaja soitti toiselle, neitiä paljon hoitaneelle lääkärille ja hän oli sitä mieltä, että lopetetaan altistus tähän. Hänen mielestä on turha saada lasta kipeäksi asti ettei altistuksesta jää kovin huono mieli. Helpompi sitten aloittaa se siedätys. Fiksu lääkäri. :)
Neiti sai zyrtecin ja sitten vielä odoteltiin tunti. Tunnin jälkeen, kun kaikki oli hyvin, päästiin kotiin.

Neiti oli vähän innoissaan itsekin näistä edistysaskeleista. Neidillähän on aina oma muffinsi tms. mukana, jos mennään vaikka kahvilaan. Hän sanoi mulle kanttiinissa, että kun allergiat on menny pois, niin se haluaa mennä kahvilaan ja valita ihan minkä tahansa pullan. <3