allergiapolipäivä

Terveisiä sairaalasta. :)
Tänään käytiin tapaamassa lääkäriä, hoitajaa ja maitoa. Tänään oli vihdoin se päivä jolloin puhuttiin maitotippasiedätyksestä. Minttu oli "ehdolla" tähän ryhmään. Mukana sairaalassa oli 5v. pikkusisko seuraneitinä.

Ekaksi tavattiin hoitaja.. tai jos alotetaan ihan alusta, niin ilmoittautumisen yhteydessä piti laskea parit pakolliset laskut sairaalan liukumäestä. :D Sen jälkeen mentiin moikkaamaan ihanaa tuttua hoitajaa. Kerrottiin kuulumiset ja viimeisimmät ruokajutut. Saatiin onneksi lisätä kokeiluvaiheelle papereihin kalan. Neiti on nyt kaksi kertaa syönyt seistä tehtyä kalakeittoa ihan hyvin tuloksin.
Juteltiin jo vähän maitotippasiedätyksestäkin ja sen aikatauluista. Aluksi on vähän hyppäämistä sairaalassa, mutta senkin kyllä tekee, jos siedätyksestä vaan apua on!
Hoitajan kanssa katsottiin myös verikoevastaukset, jotka otettiin sillon pari viikkoa sitten. Sieltäkin löyty positiivinen yllätys. Viimeksi on otettu verikokeet puolitoista vuotta sitten jolloin maidon arvoksi nousi yli 500 (viitearvo 0,35), nyt viimeisimmässä se olikin enää 126. :) Eteenpäin on siis kovasti menty.
Myös kanamunan osalta on arvo pienetynyt, edelliskerralla se oli yli 300 ja nyt 68 ja vehnä oli yli 90 nyt 27. Tosin vehnähän aiheuttaa vieläkin oireita, mutta ihana, että arvot on tulleet alaspäin.

Sitten käytiin moikkaamassa lääkäriä ja "hakemassa lupa" altistukseen. Se oli tarkoitus tehdä tällä reissulla tuon siedätyksen vuoksi. Lääkäri oli nuori tyttö, erikoistuvan vaiheen lääkäri, oikein mukava ja huolellinen. Lupa tuli ja sitten taas hoitajalle.

Meitä vähän jännitti tässä vaiheessa.. tai ainakin äitiä.
Altistus aloitettiin sivelemällä maitotippa huuleen ja vähän suuhunkin. Pian sen jälkeen neiti tuli supattamaan mulle, että kurkussa on huono olo. Hoitaja kävi katsomassa, että alahuuli vähän turvotteli. Päätettiin kuitenkin jatkaa, kun oireet ei vielä olleet mitenkään pahat. Viimeksihän ( n. vajaa vuosi sitten) ei päästy sivelystä eteenpäin, kun huuli turposi ja nousi rakkuloita.
Seuraavaksi siis otettiin n. teelusikallinen maitoa ja vettä päälle. Hetken päästä neiti valitti vähän mahakipua ja huulia kutitti kovasti. Kurkussakin tuntui vähän huonolta, kuten neiti aina asian ilmaisee. Vielä kuitenkin päätettiin jatkaa.. seuraavana vuorossa oli kokonainen milli. Mantoux (eli "mantuu") ruiskussa se näytti niin isolta määrältä. Ja taas vettä päälle.
Altistusannosten välissä odoteltiin aina puoli tuntia. Nyt lähdettiin kanttiiniin syömään. Se on neidin mielestä ihan parasta, vaikka silloinkin on aina omat eväät mukana. Sovittiin hoitajan kanssa, että mennään heti polille takaisin, jos jotain ilmenee.
Oireet oli pieniä, mutta kiusallisia. Nenän ja ylähuulen välinen alue meni ihan punaiseksi ja kutisi, muutenkin kasvot kovasti kutisi ja punoitteli. Toisen korvan "juuren" neiti hinkkasi rikki ja halkeamille. Mahakipuja tuli vähän kramppimaisesti, välillä kovia välillä vähän pienempiä kipuja.
Palattiin syömisen jälkeen osastolle. Hoitaja soitti toiselle, neitiä paljon hoitaneelle lääkärille ja hän oli sitä mieltä, että lopetetaan altistus tähän. Hänen mielestä on turha saada lasta kipeäksi asti ettei altistuksesta jää kovin huono mieli. Helpompi sitten aloittaa se siedätys. Fiksu lääkäri. :)
Neiti sai zyrtecin ja sitten vielä odoteltiin tunti. Tunnin jälkeen, kun kaikki oli hyvin, päästiin kotiin.

Neiti oli vähän innoissaan itsekin näistä edistysaskeleista. Neidillähän on aina oma muffinsi tms. mukana, jos mennään vaikka kahvilaan. Hän sanoi mulle kanttiinissa, että kun allergiat on menny pois, niin se haluaa mennä kahvilaan ja valita ihan minkä tahansa pullan. <3

Matkalla allergisen kanssa ja arkisia asioita

Me, kuten monet muutkin, tykätään tehdä joku reissu kesällä. Tänä vuonna mentiin tyttöjen toiveesta kylpylään. Kun on päätetty mihin kylpylään mennään ja varattu se, niin aikaa vievin työ alkaa sen jälkeen. Mitä allerginen syö ja missä.
Hotellien aamupala on runsas, mutta nytkin olis neidille löytynyt banaania ja keksiä. Allergiayhdistelmä venhä-muna-maito ei ole helpoin. Yleensä jos on vaikka munatonta ja vehnätöntä niin löytyy maitoa.. tai maidoton, munaton siitä löytyy vehnää jne. Tai sitten on tukittu jotain muuta mitä neiti ei ole vielä maistanut.. kesälomareissu ei ehkä ole paras paikka aloittaa ruokakokeiluja.
Hotellin respaan viestiä, että voiko neidin aamupalarasiaa säilyttää jossain kylmässä. Kahdessa kylpylässä on nyt käyty ja molemmissa se on onnistunut. Prinsessarasiaan mahtui kaksi soija-vanilijavanukasta, kaksi sämpylää ja kasa itsetehtyjä lihapullia. Niillä mentiin kaksi aamua. Kylmälaukussa ne säilyi hotellille asti ja hotellissa vastaanoton jääkaapissa. Prismasta löysin kerran rice dreamin riisimaitoa pillimehutetroissa joten niitä vaan mukaan. Tosi käteviä!!
Ruokapaikatkin on melko vähissä joten turvaudumme heseen.. pari päivää, kun elää hesen ruoalla ei tarvi vuoteen ajatella niitä. :D Neiti pystyy syömään hesen ranskalaisia joten siitä syystä siellä ruokaillaan . Terveellisyys nyt on vähän niin ja näin, mutta lomalla ei siitä stressata. :P Kaikki reitit vaan pitää suunnitella niin, että löytyy se hese. Ja nykyäänhän tuo tuntuu löytyvän joka pysähdyspaikalta. :D

Viime kesänä kävimme muumimaailmassa ja iloinen ylläri oli, kun muumimamman keittiöstä löytyi muusia ja lihapullia neidillekin ja melko samoista raaka-aineista tehty, kun kotonakin. Päätettiin, että maksoi vaikka mansikoita, niin syödään siellä jo pelkästään siitä ilosta, että kaikille löytyi ruokaa! :)

Laukussa, kun pitää aina neidin keksejä ja banaania, niin on sopiva välipala mukana.

Kylpylässä oli oikein kivaa, mutta kyllä neidin iho reagoi jatkuvaan vedessä lillumiseen. Kotiin, kun päästiin, niin kunnon apolar-rasvakerros auttoi. Myös hotellihuoneessa neiti reagoi johonkin ja silmiä kutitti sekä nenä vuoti. Näppärä äiti tietenkin jättää allergialääkkeen kotiin. Onneksi lähellä oli apteekki ja saatiin zyrteciä. Kotona zyrtec on ollut vielä nestemäisenä, mutta nyt ostettiin tabletteja. Hyvin se puoliska meni alas pillimehun kanssa.

Koulukin alkaa nyt sitten ensi viikolla. Neiti sanoi eilen, että pelkää koulussa ainostaan sitä, että saa väärää ruokaa. Keväällähän se meidän kokemus kouluruoasta ei ollut kovin hyvä.. Nyt soitin keskuskeittiölle ja juteltiin esimiehen kanssa. Jäi paljon valoisampi ja luottavaisempi olo. Myös neiti oli tyytyväinen, kun kerroin mitä puhelimessa juteltiin.
Jännitystä taas kuulemma aiheuttaa se, että oppiiko lukemaan.. kännykkä, kun on luvattu ostaa sitten, kun oppii lukemisen taidon. ;) 

Verikokeissa käytiin taas tällä viikolla. Neiti ei enää välitä yhtään pistämisistä, tai ei se oikeastaan oo koskaan piitannut niistä mitään. Nytkin vähän ehkä silmät räpsähti, kun neula lävisti ihon, mutta muuten istui rauhassa paikallaan.
Verikokeet otettiin loppukuun sairaalareissua varten. On lääkäriaika ja uusi maitoaltistus, tähtäimessä se maitotippasiedätys. Peukut pystyyn, että siihen ryhmään päästäisiin mukaan. :)