Tiivistetään nämä kaksi viimeisintä altistusta samaan, koska melko lyhyeen ne loppu. Samoin tuommoinen ns. vahinkoaltistus kotona. (ja näköjään tekstin pätkää kouluun tutustumisestakin :D )
Altistus numero 3.
Neiti oli n. 4 vuotias, kun maitoa kokeiltiin taas, tällä kertaa juuston palalla. Pienen pieni pala juustoa annettiin ja neiti sen vähän irvistelleen pureskeli ja nieli. Mentiin odotustilaan ja muutaman minuutin päästä neiti alkoi itkeä ja yskiä. Kurkussa tuntui huunolta, kuulemma. Hoitaja antoi samantien nestemäistä ataraxia ja vei meidät lääkärille. Neiti ei ole koskaan itkenyt lääkärireissujen aikana ja tämä lääkäri sanoikin, että ei usko lapsen tässä tilanteessa yhtäkkiä aloittavan itkua ilman hätää. Lääkäri sitten seuraili tilannetta ja totesi turvotuksen ja punoituksen naamassa, mutta kuunteli samalla keuhkoja ja hengitys kulki. Odoteltiin lääkärin luona, että pahin meni ohi. Lääkäri totesi, että altistus lopetetaan ja tulkitaan altistus positiiviseksi. Taas odoteltiin pari tuntia allergiapolilla ja sitten päästiin kotiin.
Altistus numero 4.
Vähän sekavin fiiliksin mentiin altistukseen. Niin lapsi, kun äitikin. Neitiä selvästi jännitti, kun muisti edellisen kerran. Tämä altistus oli viime syksynä, kun eskari alkoi. Se kyllä loppu hyvin lyhyeen. Maitoa siveltiin alahuulelle ja hiukan myös huulen sisäpuolelle. Vartin sisällä alahuuli turposi ja tuli rakkuloita sisäpuolelle. Neiti myös kertoi, että kieltä kutittaa ja tuntuu oudolle. Ei jatkettu sitä sen enempää.
Vahinkoaltistus.
Tämä tapahtui kotona. Pikkusisko, tuolloin n. 2v, päätti isosiskon (silloin siis n. 4v) maitolasin olevan kivempi ja vaihtoi maitolasit. Tyytyväisenä pikkusisko oli hörppinyt riisijuomaa. Neiti sitten otti suuhun tavallista maitoa, sylki sen heti pois ja sanoi ettei se ole hänen maitoaan. Annoin heti nestemäisen ataraxin ja istuin sohvalle neiti sylissä. Juttelin rauhallisesti ja neiti vastaili mulle. Adrenaliinikynä oli koko ajan pistovalmiina (myöhemmin sain lastenlääkäriltä vähän "satikutia", kun en pistänyt). Kolme kertaa neiti joutui oksentaa. Naama, huulet ja posken sisäpuoli turposi, mutta hengitys kulki koko ajan ja neiti vastaili mulle edelleen. Muutaman tunnin päästä turvotukset alkoi laskea ja selvittiin, melkein, säikähdyksellä.
Tärinä tuli äiskälle sitten jälkeen päin.. :P
Tässä on siis meidän tähän astiset maitokokeilut. Seuraava siis on syksyllä ja kovasti toivon, että siihen maitosiedätykseen päästään.
Kouluun tutustuminen
Kouluun tutustuminenkin oli ja meni.. ei kovin luottavainen fiilis jäänyt ruokatouhuista. Päikyn keittiöstä oli aikaa lähetetty lääkäritodistukset ja mun kirjoittamat paperit ison keittiön "pomolle." Soitin varmuuden vuoksi tutustumispäivän aamuna vielä keittiölle. Pomo siellä toisessa päässä oli edellisenä päivänä hakenut neidin tiedot. Ja sillä hetkellä ne oli jossain hukassa. Väärää ruokaa oli menossa. Sitten tämä pomo kysyi, että no mitäs se neiti voi syödä...
Mä niin toivon, että syksyllä jatketaan vähän paremmissa merkeissä. Jos mä joudun töissä, 30:n kilsan päässä murehtia joka päivä ruokatouhista, niin vähän raskaaksi käy. Kyllä mun pitää pystyä luottaa ettei mun lapsen henki ole vaarassa koulupäivän aikana, varsinkaan ruoan suhteen. Ja lapsenkin pitää pysytä luottaa niihin aikuisiin ja siihen, että saa oikeaa ruokaa.
Muuten koulupäivä oli ollut oikein kiva ja tyttö innolla odottaa syksyn ekaluokkaa alkavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti